Olemmeko yksi muiden joukossa?
Kaksi vaakakuppia vastakkain: onko ihminen 'luomakunnan kruunu' ja tarkoituksella luotu muiden yläpuolelle, vai olemmeko vain eläimiä muiden joukossa joilla älykkyyden nousu ja kädentaidot ovat tehneet meistä ylivertaisia muihin nähden?
Ihmisen biologisia ominaisuuksia tutkimalla vaikuttaisi siltä, että ihminen ei välttämättä ole sen kummallisempi kuin muutkaan eläimet - sattumalta vain erityisen kehittynyt sellainen. Biologian puolelta on siis hankala löytää asiaan vastausta.
Sen sijaan vastaus löytyy siitä, miten toimimme, eli inhimillisyydestä. Inhimillisyytemme on jotain mikä on täysin ainutlaatuista verrattuna muuhun eläinmaailmaan.
Inhimillisyys saa meidät toimimaan luonnonlakien vastaisesti. Se saa meidät tuntemaan sääliä heikompiamme kohtaan, pitämään heistä huolta ja tekemään luonnonvalinnan kanssa totaalisen ristiriitaisia tekoja. Tietysti onhan useilla eläimilläkin hoivaamisvietti, mutta inhimillisyys on jotain paljon suurempaa. Eläinmaailmassakaan ei automaattisesti hylätä heikompaa, mutta 'heikoimman lenkin' vuoksi ei vaaranneta omaa tai lauman etua. Itse asiassa laumaeläimille heikoimmista yksilöistä on hyötyä, sillä hitaimman jäätyä saaliiksi pysähtyvät saalistajat napostelemaan sitä, ja muut pääsevät karkuun. Eläinmaailman toiminta on loogista ja luonnonlakien mukaista.
Vaan mitä tekee ihminen? Asettaa yksilön yhteisön edelle! Tämä voidaan nähdä mm. vammaistenhoidossa, tehohoidossa tai vanhuspalveluissa. Kaikki nämä ovat 'luonnonvalinnan' näkökulmasta täysin päättömiä panostuksen kohteita, ja juuri siten me ihmiset haluamme toimia, koska olemme inhimillisiä. Kykenemme sellaiseen hyvään mihin mikään muu eläin koko maailmassa ei pysty.
On siis lopulta varsin helppoa löytää ajatusmalli sille, että ihminen ei ole yksi muiden joukossa, vaan jotain ainutlaatuista. Tämä taas istuu luonnollisella tavalla siihen, että emme ole ohjaamattoman evoluution saneleman sattuman tulosta, vaan Jumala on meidät suunnitellut juuri tällaisiksi. Inhimillisiksi otuksiksi, joilla on erityinen kyky rakastaa.
Hyppää seuraavaan tarinaan
Ihmisen biologisia ominaisuuksia tutkimalla vaikuttaisi siltä, että ihminen ei välttämättä ole sen kummallisempi kuin muutkaan eläimet - sattumalta vain erityisen kehittynyt sellainen. Biologian puolelta on siis hankala löytää asiaan vastausta.
Sen sijaan vastaus löytyy siitä, miten toimimme, eli inhimillisyydestä. Inhimillisyytemme on jotain mikä on täysin ainutlaatuista verrattuna muuhun eläinmaailmaan.
Inhimillisyys saa meidät toimimaan luonnonlakien vastaisesti. Se saa meidät tuntemaan sääliä heikompiamme kohtaan, pitämään heistä huolta ja tekemään luonnonvalinnan kanssa totaalisen ristiriitaisia tekoja. Tietysti onhan useilla eläimilläkin hoivaamisvietti, mutta inhimillisyys on jotain paljon suurempaa. Eläinmaailmassakaan ei automaattisesti hylätä heikompaa, mutta 'heikoimman lenkin' vuoksi ei vaaranneta omaa tai lauman etua. Itse asiassa laumaeläimille heikoimmista yksilöistä on hyötyä, sillä hitaimman jäätyä saaliiksi pysähtyvät saalistajat napostelemaan sitä, ja muut pääsevät karkuun. Eläinmaailman toiminta on loogista ja luonnonlakien mukaista.
Vaan mitä tekee ihminen? Asettaa yksilön yhteisön edelle! Tämä voidaan nähdä mm. vammaistenhoidossa, tehohoidossa tai vanhuspalveluissa. Kaikki nämä ovat 'luonnonvalinnan' näkökulmasta täysin päättömiä panostuksen kohteita, ja juuri siten me ihmiset haluamme toimia, koska olemme inhimillisiä. Kykenemme sellaiseen hyvään mihin mikään muu eläin koko maailmassa ei pysty.
On siis lopulta varsin helppoa löytää ajatusmalli sille, että ihminen ei ole yksi muiden joukossa, vaan jotain ainutlaatuista. Tämä taas istuu luonnollisella tavalla siihen, että emme ole ohjaamattoman evoluution saneleman sattuman tulosta, vaan Jumala on meidät suunnitellut juuri tällaisiksi. Inhimillisiksi otuksiksi, joilla on erityinen kyky rakastaa.
Hyppää seuraavaan tarinaan
Miksi pitäisi kiinnostua?
Miksi nämä jutut pitäisi lukea läpi? Vastaus on helppo: koska me kuolemme.
Sattumaa vai ei?
Onko maailmamme ja elämä syntynyt sattumalta ilman mitään tarkoitusta vai onko takana jokin joka on suunnitellut kaiken sellaiseksi kun se nykyään on?
Olemmeko yksi muiden joukossa?
Onko ihminen vain eläin muiden joukossa jolla on vähän enemmän älliä kuin muilla, vai onko ihminen jotain erityistä? Mitä oikein on inhimillisyys?
Olemmeko oikeasti niin pahoja?
Kaikki varmasti allekirjoittavat sen että ihminen osaa tehdä pahaa. Onko se jotain ainutkertaista maailmassa vai jotain mitä löytyy kaikkialta luonnosta?
Miksi pahuus vain jatkuu?
Jos Jumala haluaa meidän tekevän hyvää mutta me teemmekin pahaa, miksi Hän sallii sen? Eikö Jumalalla olekaan vaikutusvaltaa pakottaa meidät tekemään hyvää?
Niputus edellisistä
Neljä edellistä saadaan niputettua aika kivaksi kokonaisuudeksi. Kokeillaanpa!
Miksi pitäisi tehdä oikein?
Meihin on sisäänkirjoitettu moraali, eli tiedämme mikä on oikein. Miksi ihmeessä? Miksi pitäisi välittää, jos emme ole lopulta kellekään vastuussa?
Onko meillä toivoa?
Jos olisit yrityksen johtaja ja alaiset perseilisivät minkä kerkeävät, mitä tekisit? Niinpä. Niin tekisin minäkin.
Miten Jeesus liittyy asiaan?
Nyt sitten se Jeesus: miten se nyt tähän liittyy ja miksi kristittyjen pitää koko ajan jauhaa siitä? Eikö Jumala riittäisi?
Isä, Poika ja ..öö.. se kolmas..
Jumala loi kaiken ja Jeesus kantaa vastuun tekosistamme, jos uskomme. Entäpä se Pyhä Henki?
Mitä seuraavaksi?
Herättikö nämä sinussa ajatuksia? Jos juu niin lue vielä tämä.