Onko meillä toivoa?

Jos olisit yrityksen johtaja (ehkä oletkin), todennäköisesti toivoisit että alaisesi tekisivät työnsä hyvin ja olisivat tehokkaita. Mitäpä tuumaisit jos alaisesi toimisivatkin juuri eri tavalla kuin toivoisit, härväisivät ja sähläisivät koko ajan ja sabotoisivat kaikkea mikä edistäisi yrityksen menestystä?

Väittäisin että jokaisen vastaus on sama: potkut koko porukalle.

Nyt siis tuleekin paha ongelma: kun Jumala kerran on luonut meidät, Hän ei voi olla tyytyväinen valintoihimme. Useimmat meistä ovat toki lainkuuliaisia ja mielestään 'hyviä' ihmisiä (ei ole tappanut ketään, ei ole ryöstänyt pankkia ja joskus muistaa jopa hymyillä kassalla), mutta voiko kukaan sanoa elävänsä 'oikeasti hyvää' elämää: ei ole koskaan loukannut toista, haalinut itselleen muita enemmän, valehdellut tai salaillut asioita oman edun nimissä, hautonut kostoa tai kenties kostanut kokemaansa vääryyttä?

Nyt siis viimeistään alkaa kiinnostamaan, onko tässä enää mitään toivoa, kun aikanaan tekoja ja tekemättä jättämisiä lähdetään listaamaan. Lista on itse kunkin kohdalla varsin pitkä, jos lähtisimme tosissamme luetteloimaan kaikki ne asiat, joista sisäänkirjoitettu moraalimme sanoo, että näin en olisi halunnut minulle tehtävän.

Onneksi toivoa on, ja kristinuskossa vastaus on ihan selkeä. Tähän tarvitaan nyt vihdoin se Jeesus, jonka merkitys koko kuvioon on monilla hukassa. Toisaalta en ihmettele sitä että Jumalan olemassaolon voisikin monet hyväksyä mutta Jeesus ei kiinnosta, koska Jeesus lähinnä kuvataan parrakkaana kivana heppuna, joka ottaa lapset syliin ja puhuu että ollaan sitten kilttejä toisillemme ja pälä pälä lässyn lässyn. Eipä ihme ettei paljoa nappaa.

No, miten se sitten liittyy asiaan? Luepa seuraava juttu.